Päijänne

Päijänteen pinta-ala on 1 080 km². Pituutta järvellä on 119 km ja suurin leveys on noin 30 km. Päijänteen suurimpia selkiä ovat keskiosan Tehinselkä ja Judinsalonselkä, eteläosan Asikkalanselkä ja pohjoisosan Vanhanselkä ja Ristinselkä. Suomen sisävesien syvin kohta (95,3 m) sijaitsee Ristinselällä Toivakan kunnassa Rappukallion edustalla. Syvänne on merkitty Päijänteen Ristinselälle sekä Päijänteen merikarttasarjaan erikoismerkillä. Päijänteen keskisyvyys on 16,2 metriä. Suuria saaria ovat muun muassa Virmailansaari, Salonsaari, Judinsalo, Onkisalo, Paatsalo, Muuratsalo, Haukkasalo ja Vuoritsalo, ja kaikkiaan saaria on 1886 kappaletta.

Päijänteen pohjoisosaan virtaavat Saarijärven, Viitasaaren ja Rautalammin reittien vedet, lännestä Jämsän reitti, idästä Sysmän reitti ja etelästä Vesijärvi Vääksynjoen kautta. Päijänne laskee eteläosistaan Kalkkisten koskea Kymijokeen ja edelleen Suomenlahteen. Päijänteen vesi vaihtuu virtauksen ansiosta kerran 2,5 vuodessa. Päijänteen vedenkorkeus vaihtelee vuoden mittaan keskimäärin 60 senttiä, keskimääräinen vedenkorkeus on 78,2 m. Alimmillaan se on niin sanotun kevätkuopan aikaan huhtikuussa ja korkeimmillaan juhannuksen tienoilla.

Päijänne ulottuu Päijät-Hämeessä Padasjoen, Asikkalan ja Sysmän kuntien alueelle ja Keski-Suomessa Kuhmoisten, Jämsän, Joutsan, Luhangan, Muuramen ja Jyväskylän kuntien alueelle.[1]

Ihminen on likaamisen, säännöstelyn ja kalastuksen kautta vaikuttanut Päijänteen kalastoon merkittävästi. Likaaminen ja jätevedet on nykyisin saatu kuriin, mutta kalasto ei ole vielä palautunut puhtaan veden lajikoostumuksen tasolle. Lajikoostumukseen pyritään vaikuttamaan hoitokalastuksilla ja petokalaistutuksilla.

Päijänteen monimuotoisuus tarjoaa hyvät elinolosuhteet kalastolle, on kirkasvetisiä koskia, lukuisia jokia, tummia humuspitoisia puroja ja syviä selkävesiä.

Päijänteellä esiintyy lähes kaikki Suomen sisävesien kalalajit. Järvessä on havaittu elävän yhteensä 32 eri kalalajia. Yleisimmät virtavesilajit ovat pikkunahkiainen, kivisimppu, taimen ja made. Selkävesien yleisimpiä kalalajeja ovat ahven, särki, siika, muikku ja kuore.

Ammattikalastajien määrä Päijänteellä on laskenut tasaisesti 1970 luvulta, jolloin määrä oli vielä noin 70. 1990-luvun lopulla ammattikalastajia oli enää 15. Vapaa-ajan kalastajien määrä kasvaa kuitenkin jatkuvasti. Nykyisin Päijänteellä on lähes satatuhatta kalastajaa. Vaikka ammattikalastajien määrä on laskenut, saaliit eivät ole oleellisesti vähentyneet kalastusmenetelmien kehittymisen ansiosta. Muikku on tärkein saalislaji ammattikalastajille.

Päijänteeseen istutetaan joka vuosi noin 500 000 kpl siian ja kuhan poikasta. Haukea on istutettu yli 100 000 ja taimenta noin 15 000 poikasta. Muita istutettuja kalalajeja ovat olleet järvi- ja kirjolohi sekä täplärapu.

Pohjois-Päijänteen kalastusalueella järvitaimenen alamitta on 50 cm ja kuhan 40 cm.

Lähteet: Kalapedia